Hei Paula!
Kiitokset kirjeestäsi sieltä aurinkoisesta Torontosta, jossa sait onnekkaana olla silloin "nuorempana" :D Oli mukava nähdä tuo kuva pitkästä aikaa, koska ajattelin silloin, että se oli aika lailla onnistunut - mutta toki oli olo hyvä ja turvallisempi sen sivistyneen ja rauhallisen miespatsaan kainalossa... :D Ja olisi mukavaa jos tänäkin päivänä sellainen juuri tuon patsaan kaltainen kuitenkin elävä mies löytyisi, mutta arvasit oikein... :)
En olisi sinun iässäsi todellakaan kuvitellut että olisin tässä iässä täällä, Vaasassa, vuokralla vanhassa puutalossa hyvällä alueella ja katselemassa seiniä tavallaan ennemmin kuin reissaamassa Herran matkoilla ns. Ja kuva yllä on eilisiltaiselta reippaalta kävelyltä keskustan ympäri, rantalenkkiä, pimeässä... Vähän erilaista kuin sinun aurinkoisessa 2007-vuodessasi! On tosiaan uuden vuosikymmenen alku ja vielä saa ihailla kauniita jouluvaloja parvekkeilla..<3 Koen edelleen itseni silti aika onnekkaaksi ja onnelliseksi, vaikka elämä onkin tällaista, eikä ole esim. miestä, lapsia, näkyvää palvelutyötä (josta kai ennen kaikkea haaveilin silloin sinun iässäsi!).. No, ei ole koiraakaan tai kissaa, paitsi naapurissa<3 Tällä hetkellä ei ole valitettavasti töitäkään ja voi sanoa, että sellainen on huonoa tuuria, mutta tiedän antaneeni kaikkeni menneinä yhdeksänä vuotena erityisesti, sen jälkeen kun päätin, etten enää tavoittele Herran töitä ja sitä sydämen kaipausta, eli palvelutyötä mitä erilaisimmilla tavoilla! Elämä kävi vain liian vaikeaksi ja kaiken vaikeaselkoisen keskellä tulkintani oli vissiin 3.5.2011, että ehkä tämä elämä Herran kanssa ei ole enää vaivannäön arvoista.. kröhöm..
No, en tainnut oikein olla kartalla silloin, koska edelleen koko elämä on kyllä sitä samaa matkaa ja vaivannäköä, eikä sitä oikeastaan itse voikaan itseään poistaa kartalta.. ja pudota pannukakkumaan reunan yli :D :D Ehkä voin sanoa, että Herran läheisyys on parasta ja se on aina kulkenut mukana, sekä työelämässä, että työttömyyden keskellä - ja kaikella on ollut tarkoitus! Mutta sinun iässäsi en tiennyt, että minulla on sairauskin, joka mahdollisesti estäisi sen, mitä luulin voivani tehdä loppuelämän :( En tiedä, miksi kaikki sairaudet eivät parane, mutta ehkä se elämä, josta unelmoin aikoinaan oli jotain aivan käsittämättömän vaikeasti tavoiteltavaa ja oikeasti vain ja ainoastaan lähes yliluonnollista! Ja minun uskoni riitti käsittämättömän pitkälle, mutta lopulta tunsin sen, mitä ei voinut väistää - että olin kuitenkin ja kaikesta huolimatta vain ihminen<3 Ja sallittakoon todella Jumalan olla Jumala. Ja myös ihmisen olla ihminen. Vaikka paastosin kuin hullu, erityisesti alkuvuonna 2011, niin kaiken päämäärä ei voi olla silti se, että ihminen ylittäisi itseään liikaa..
Olen edelleen saarnataitoinen, eikä mikään ole muuttunut siinäkään :D Pahoittelut, että kävi jälleen pitkäksi.. tiedän, että nukahdit jo ;D Yours, Charlotte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti