Eilen aloitin taas kirpparimyyntiprojektin kahdeksi viikoksi täällä Vaasan nykyään varmaan suosituimmalla ja isoimmalla Combo-kirpparilla. En tiedä, miten aina vaikeassa rahatilanteessa vajoaa johonkin askeesin ihannointiin ja alkaa miettiä feng shuitakin tavallaan, että mistä kaikesta voisi tässä mahtavasti luopua jälleen.. :D Ja elämän ajalta on kokemusta kyllä siitä, että tavaraa maailmassa riittää ja vanhan tilalle löytää kyllä aina jotain uuttakin<3 Joten aika paljon lopulta löysin myyntiin laitettavaa ja oli kiva kaverin kanssa yhdessä viedä kamoja ja järjestellä myyntipiste. Combolla on käytössä mulle uusi järjestelmä nimeltä kirppari-kalle, jolla on oma applikaatio, jonka kautta voi reaaliajassa seurata oman pöydän myyntiä, ja siitä olen tällä hetkellä aika fiiliksissä! :) Tämän ekan päivän saldo oli vain 17€, mutta muistelen aina kahta ensimmäistä kertaa kun olen myynyt tavaraa kirpputorilla ja viikossa saanut molemmista ainakin jotain 200€ muistaakseni, ja ehkä se on jo jotain vanhaa aikaa, jolloin ei ollut liikaa kilpailua "alalla"? Koska uusimmat kokemukset taas ovat osoittaneet, että nykyään tienaa aika paljon vähemmän, ainakin itse olen tienannut pöytävuokran jälkeen vain 50-100€ ja tälläkin kertaa mietin, onkohan tällainen edes kannattavaa?! Maksan nyt kahdesta viikosta 25€/vko, ajattelin, että se kannattaa. Yksi viikko olisi maksanut 29€. Mutta tosiaan täytyisi ensin saada nyt edes sen verran myytyä, että saan toisenkin 25€ maksettua ja nyt näyttäisi siltä, että lähellä ollaan :D :D Mutta jännittävää tää on... Oon kyllä aivan ihastunut Comboon muutenkin heidän aivan käsittämättömän ihanien uusien sisustustavaroittensa takia, jotka on aika kivan hintaisiakin<3 Suosittelen!

Nyt illalla tuli sydämelle Ruotsi ja heidän tilanteensa maahanmuuttoon ja muuhun liittyen, kun katsoin kymmenen uutisia. Kaipaus rukoilla Ruotsin puolesta, kun tuntuu, että heillä on ote jo pitkään lipsunut maahanmuuttoasioissa ja mellakat sen kun lisääntyneet sen myötä, eikä poliisillakaan tai poliitikoilla ole samanlaista arvovaltaakaan enää kuin ennen! Myös juutalaisia vastaan on tehty hyökkäyksiä erityisesti Malmössä ja Ruotsi on tosiaan ollut yksi maa, joka on vahvasti puhunut "palestiinalaisten" oikeuksista mm. Jerusalemiin heidänkin pääkaupunkinaan :(:( Koin, että koska Suomen puolesta on tullut niin paljon viime vuosina rukoiltua kun täällä vain on pyörinyt nyt monet vuodet, ja tunnen, ettei siihen ole itsellä juuri nyt lisättävää (on saanut myös käytännön tasolla "osallistua" monenlaisiin työprojekteihin ja tilanteisiin, joissa pääsee lähelle muita ihmisiä ja myös jakamaan toisten taakkaakin käytännössä, minkä koen itse myös esirukouksena), niin tänään rukous Ruotsin puolesta nousi vahvasti sydämelle, ja tuli myös kyyneleitä sen johdosta, mitä siellä tapahtuu:( <3<3 Ehkä meillä on Suomessa asiat vielä vähän paremmin, mutta oli kyllä huolestuttavaa lukea Sanna Marinin täällä meillä aika nopeasti alkaneen puhua sen puolesta, että Suomen tulisi tunnustaa "palestiinalaisten" oikeus Jerusalemiin :( :( Se ei tuo siunausta, ja toivon pääministerille enentyvästi viisautta, ettei hän liian helposti asetu jollekin puolelle, jolla ei ole kaikkein luotettavimpia perusteluja eikä myöskään motiiveja omalle agendalleen! Jo itse Raamattu on hyvin kaukaa puhunut Jerusalemista juutalaisten kaupunkina ja kertoo myös erittäin laajasti syyt sille ym, mutta Koraani taas "puhuu" kuulemma yhden kerran "ehkä" Jerusalemista, kun siellä mainitaan joku paikka, jossa heidän valheprofeettansa kävi kerran :( Koraanissa ei siis ole mitään tarkkaa asiaa Jerusalemiin liittyen, joten onkohan alku ollut enemmän vain kateudessa kuitenkin, vai mikä lienee syy? Mutta, jätetään nämä aiheet yhdessä Jumalan käsiin tänäkin iltana! Erev tov, eli hyvää iltaa<3

Charlotte

Päiväkirjaa Sunnuntailta 5.1.2020:)

Helou!

Olipas aika antoisa ja tavallaan tapahtumarikas päivä, jos työttömällä ja yksinäisellä voi sellaista olla.. Kerrankin oli aamulla sellainen olo, kun huomasin sängyssä loiottua hereillä, että kello on 09.20 jo ja nousin, että teki mieli kaurapuuroa!!! Se on kyllä ihan paras aloitus aamulle ja on harmi, että nykyään tunnen vähemmän tarvetta pysyä tälle tavalle uskollisena, ehkä kun ei ole töitä eikä kuluta energiaa sitten liikaa :( Ja sen jälkeen olin kerrankin fiiliksissä lähteä reippaalle kävelylle! Tuli juostuakin pikkusen, mutta koska polvilumpioni on mennyt kaksi kertaa elämässä paikoiltaan (v.2000 ja 2007) ja on saanut ymmärrystä, että ongelma on pohjimmiltaan geneettinen, eikä liika juoksu itse asiassa sovi polville, niin sitä on vähän varovainen ollut.. Mut oli tosiaan hyvä fiilis ja ihanaa, kun aurinkokin vähän paistoi<3

Ajattelin eka katsoa jumalanpalvelusta tv:stä, ku on nykyään vaikeampi jaksaa lähteä paikan päälle johonkin kokoukseen, mut koska oon välillä laiska ja olin kytkenyt dvd-johdon telkkariin, eikä sitä jaksanut vaihtaa, kun löysin eilen Combosta liudan dvd:itä, niin päädyin katsomaan jumiksen sijaan yhtä kaikkein ihaninta hengellistä musikaalia, mitä olen nähnyt: Lasse Heikkilän Joulun sankarin:) Piti katsoa se jo joulun aikaan, mut unohtui, ja nyt sopi hyvin siihen teemaan, kun huomenna pitäisi joulu jo siivota pois.. :) Tätä musikaalia suosittelen<3<3 Ja se sopii, kenelle vain:) Itse ostin sen dvd:n viime vuonna huuto.netistä, kun tuli yhtäkkiä pakko saada se käsiinsä.

Välillä voi olla tosiaan haasteita saada aika kulutettua, mutta mulle se on tavallaan uutta, joten on lähinnä mielenkiintoista ollut sen löytäminen, mitä kaikkea muuta voi elämässä tehdä, kun tosiaan uhrasin vuodet 2000-2011 lähinnä hengellisille asioille; rukoukselle, ylistykselle, Raamatun tutkimiselle, yhteydelle uskovien kanssa, hengelliselle toiminnalle monessa monessa muodossa :D:D Ja olin kyllä hyvinkin tyytyväinen:D:D Kunnes huomasin kevään 2011 jälkeen, että oli pakko oman psyykkisen hyvinvoinnin kannalta alkaa antaa huomiota myös sellaiselle osa-alueelle itsessäni ihmisenä, kuin Sielu<3 Ja siinäkin meni oma aikansa, koska olen ollut siis aivan superhyperhengellinen voisi sanoa :D :D, ja nauttinut siitä.. että edes tajusin, what´s the point, monien kysymysmerkkien keskellä silloin! Ei rehellisesti ottaen avautunut moneen vuoteen, mutta vähitellen sain siitäkin sitten otteen - ja löytyi kokonaisuutena Jumalan ihana luotu maailma!!!! Joka oli niin täynnä värejä, rakkautta, iloa ja elämää, että oon alkanut ajatella vuodesta 2016 lähtien erityisesti, että ehkä elämää ei sittenkään voi edes jakaa hengelliseen ja sielulliseen/maailmalliseen/whatever, vaan se on edelleen sitä gnostilaista perintöä... :( Kaikki Jumalan luoma oli kaunista, eikä se kaikki löydy jostain uskovien kokoushuoneista ;D Onneksi. Mutta ei millään pahalla<3<3 On olemassa myös Jumalan luoma maailma, ja pidän itseäni onnekkaana siksi, että sain ensin löytää itse Jumalan, joka on täydellinen lottovoitto ja sen vanavedessä, vaikkakin vähän hämärien ja henkisesti raskaiden vaiheiden kautta myös Hänen ihanan mestariteoksensa; ihmisyyden, joka ei rajoitu vain siihen, miten ehkä jotkut superuskovaiset viettävät elämäänsä.. mutta ehkä olen itse ollut joku aika ääripää oman taustani kanssa??

Sitten tuli katsottua yksi Combolta ostamani DVD Coco Chanelin elämästä ja se oli kyllä lumoava<3 Ihmetyttää usein, miksi tv:ssä näytetään liian vähän draamaelokuvia/elämäkertoja? Tykkään itse niistä ehkä eniten, sekä romanttisista komedioista tietenkin, mutta useimmiten tuntuu, että tv:ssä näytetään toimintaa/trillereitä/skifiäkin :(

No, ehkä tää kirjoitus alkaa taas olla riittävän pitkä, joten jatkan taas, ja mainitsen enää että ilta kului sitten vähän tinderiäkin selaten :D sekä katsoen dvd, jonka sain edullisen Sami Hedberg-joulutarjouspaketin mukana tässä.. ohessa live Hartwall areenalta 15.11.2013 - ja siitäkin tykkäsin.. Musta on viimeisen vuoden aikana vissiin tullut stand up-fani jee jee

Moro ja hyvää yötä!

Uusi päivä:)

No niin.. Olipa hyvä ja virkistävä uuden vuoden päätös alkaa pitkästä aikaa pitämään blogia taas! Taisin pitää edellistä blogiani siinä 2007 ja 2011 välillä, mut en ollut silloin kovin aktiivinen. Tää on hyvä tapa elvyyttää aivotoimintaa, vaikka tekisi tätä vain omaksi ilokseen. 

Tänään päivällä tuli inspis lähteä syömään sushia pitkästä aikaa ja sellasta mun elämä on muutenkin; paljon ex tempore-ideoita! Oon yrittänyt välillä päästä "takaisin" sellaiseen elämään kuin ennakkoon suunnitteleminen (paitsi tietenkin silloin, kun on ollut töissä), mutta tajusin vähän aikaa sitten, että ei sellainen taida olla mun juttu niin kauan kuin on sinkkuna:) Ja sitten kun olen muuttanutkin kaiken aikaa, niin ihmissuhteet ovat vähän jääneet matkan varrelle, muualle ja nyt tämä viimeiset 2,5 vuotta Vaasassa (joista ekat 0,5 vuotta asuin osittain elämäni ainoan miesystävän luona Seinäjoella) on ollut aika ajoin yrittämistä sen suhteen, että jaksaisiko sopia tapaamisia etukäteen tuttujen kanssa, joilla tietenkin on se perinteinen elämäntyyli, jossa on paljon kiirettä, ohjelmaa, valmiita pitkäaikaisempia ihmissuhteita koko elämän ajalta melkein samalta paikkakunnalta. Sinkkuus asettaa kyllä omat haasteensa. Itselle on niin paljon helpompaa monet asiat, mutta olisihan kyllä kaikkein kivointa se oma perhe, ja siksi olenkin melkein tykännyt elää tätä ihan leppoisaa ex tempore-elämääni (jopa silloin kun viimeksi olin töissä täällä kassalla eri kaupoissa!), vaikka se onkin paljon itsekseen olemista, mutta liian sosiaalistakin elämää on tullut koettua niin paljon menneessä, että oma tila ja rauhakin ovat luksusta suurimmaksi osaksi tässä elämäntilanteessa! 

Selitänköhän asioita aina vain liian monimutkaisesti? ;D Hepreankielinen blogi. Haasteeni on se, kun olisi melkein liian paljon asioita jaettavana vuosien ajalta, ja hassusti ne nyt purkautuvat sitten vähitellen tällä tavalla, enkä valitettavasti jaksa jopa olla edes kovin pikkutarkka.. Lukijoille heitän haasteeksi Lukea Tarkkaan :D No, tällainen pieni sepustus tänään, mut täytyy vielä pääaiheesta sanoa, että sushi on kyllä mielettömän hyvää!!!! <3

Vastauskirje nykyhetkestä

Hei Paula! 

Kiitokset kirjeestäsi sieltä aurinkoisesta Torontosta, jossa sait onnekkaana olla silloin "nuorempana" :D Oli mukava nähdä tuo kuva pitkästä aikaa, koska ajattelin silloin, että se oli aika lailla onnistunut - mutta toki oli olo hyvä ja turvallisempi sen sivistyneen ja rauhallisen miespatsaan kainalossa... :D Ja olisi mukavaa jos tänäkin päivänä sellainen juuri tuon patsaan kaltainen kuitenkin elävä mies löytyisi, mutta arvasit oikein... :) 

En olisi sinun iässäsi todellakaan kuvitellut että olisin tässä iässä täällä, Vaasassa, vuokralla vanhassa puutalossa hyvällä alueella ja katselemassa seiniä tavallaan ennemmin kuin reissaamassa Herran matkoilla ns. Ja kuva yllä on eilisiltaiselta reippaalta kävelyltä keskustan ympäri, rantalenkkiä, pimeässä... Vähän erilaista kuin sinun aurinkoisessa 2007-vuodessasi! On tosiaan uuden vuosikymmenen alku ja vielä saa ihailla kauniita jouluvaloja parvekkeilla..<3 Koen edelleen itseni silti aika onnekkaaksi ja onnelliseksi, vaikka elämä onkin tällaista, eikä ole esim. miestä, lapsia, näkyvää palvelutyötä (josta kai ennen kaikkea haaveilin silloin sinun iässäsi!).. No, ei ole koiraakaan tai kissaa, paitsi naapurissa<3 Tällä hetkellä ei ole valitettavasti töitäkään ja voi sanoa, että sellainen on huonoa tuuria, mutta tiedän antaneeni kaikkeni menneinä yhdeksänä vuotena erityisesti, sen jälkeen kun päätin, etten enää tavoittele Herran töitä ja sitä sydämen kaipausta, eli palvelutyötä mitä erilaisimmilla tavoilla! Elämä kävi vain liian vaikeaksi ja kaiken vaikeaselkoisen keskellä tulkintani oli vissiin 3.5.2011, että ehkä tämä elämä Herran kanssa ei ole enää vaivannäön arvoista.. kröhöm.. 

No, en tainnut oikein olla kartalla silloin, koska edelleen koko elämä on kyllä sitä samaa matkaa ja vaivannäköä, eikä sitä oikeastaan itse voikaan itseään poistaa kartalta.. ja pudota pannukakkumaan reunan yli :D :D Ehkä voin sanoa, että Herran läheisyys on parasta ja se on aina kulkenut mukana, sekä työelämässä, että työttömyyden keskellä - ja kaikella on ollut tarkoitus! Mutta sinun iässäsi en tiennyt, että minulla on sairauskin, joka mahdollisesti estäisi sen, mitä luulin voivani tehdä loppuelämän :( En tiedä, miksi kaikki sairaudet eivät parane, mutta ehkä se elämä, josta unelmoin aikoinaan oli jotain aivan käsittämättömän vaikeasti tavoiteltavaa ja oikeasti vain ja ainoastaan lähes yliluonnollista! Ja minun uskoni riitti käsittämättömän pitkälle, mutta lopulta tunsin sen, mitä ei voinut väistää - että olin kuitenkin ja kaikesta huolimatta vain ihminen<3 Ja sallittakoon todella Jumalan olla Jumala. Ja myös ihmisen olla ihminen. Vaikka paastosin kuin hullu, erityisesti alkuvuonna 2011, niin kaiken päämäärä ei voi olla silti se, että ihminen ylittäisi itseään liikaa.. 

Olen edelleen saarnataitoinen, eikä mikään ole muuttunut siinäkään :D Pahoittelut, että kävi jälleen pitkäksi.. tiedän, että nukahdit jo ;D Yours, Charlotte

Kirje menneisyydestä itseltäni

Hei Charlotte!

Terveisiä täältä menneisyydestä, kesästä 2007, jolloin olit Kanadassa ekaa kertaa:) Näyttääkö kuva tutulta? Olen tosiaan edelleen 23-vuotias, henkisesti kypsä, mutta vähän hassu haaveilija-ihminen, joka kasvatettiin uskomaan Raamattuun ja myös yliluonnolliseen. Nimeni on Paula, koska vasta vuotta myöhemmin omistit itsellesi Charlotte-nimen. Terveisiä tosiaan Toronto-kierrokselta, jonne ystäväsi Taru sinut raahasi, vaikka olit jo alun kokemusten jälkeen vähän skeptinen, onko tässä kaupungissa edes mitään nähtävää?? :D Sellainen olit silloin, aina ennakkoluuloinen ja mieluummin etsimässä Herraa... Mutta tämä päivä oli mitä mielenkiintoisin jälleen, koska halusitkin avartua ja unohtaa omat rajoittuneet käsityksesi monista asioista! Ja niin kävi Torontossakin<3

Asiasta toiseen, tuli mieleen, että sinusta tuntui varmasti helpolta tässä kuvassa istahtaa sivistyneen miespatsaan viereen ja jopa lähietäisyydelle :D Olit ehkä jo muuttunut aika mieskammoiseksi, ikävä kyllä, ja kuvitelmasi unelmamiehestä oli ehkä vähän vaarallinen vaikuttaen sinussa haluttomuutta olla riittävän avoin erilaisiakin miehiä kohtaan... ja oletan, että olet varmaan edelleenkin sinkku :D :D No, mutta toivon tätä kirjettä kirjoittaessani, että kun näet tämän kuvan jälleen vuosien jälkeen; ja nyt siitä on tosiaan 12,5 vuotta aikaa....!! Niin olisit motivoituneempi tekemään jotain eikä vain haaveilemaan, että et jäisi naimisiin vaikka tämän patsaan kanssa loppuelämäksesi. Mutta olethan toisaalta ollut ainiaan valtavan itsenäinen ja itsepäinen, joten voihan niinkin elämänsä kai elää<3;)

Myös voin kuvitella, että jos olet nyt jo 35,5-vuotias, etkä enää ihan nuori, niin toivoisit varmaan näyttäväsi edelleen yhtä hehkeältä kuin 23-vuotiaana.. Voi miten onkaan elämässä asioita, joita ei saa takaisin, ja kuitenkin tiedän, että istut nyt siellä asunnossasi haaveillen siitä Matrixista, jonka laitoit otsikoksi blogillesi, jonka jo ehdin huomata. Ehkä kaipaisit jopa kokemusta siitä, millaista olisi an actual return to the past, maybe?? Miltä tuntuisi vaikka palata menneisyyteen, päivämäärään 27.3.2011..? Onhan se ihan hieno kuvitelma:) Mutta ehkä voisit ennemmin kuin ajatella ( anteeksi että aloin nyt kirjoittamaan 2007-vuonna ikään kuin olisinkin nähnyt myöhempiäkin tapahtumia, vaikkakin ehkä olit aika ennalta-arvattava ihmisenä, joten ei ollut vaikea seurata ajatustesi jälkiä ja minne kaikkialle erikoinen persoonallisuutesi ja johdatukset tulisivat sinua viemään ) että olen jo oppinut niistä virheistä, joita ehkä jopa luulen tehneeni ja syyt niihin, ja että saisit sittenkin elää vielä sellaisen elämän, mistä alunperin unelmoit! Ehkä alunperin virheesi olikin juuri se, että painotit liikaa opeissasi virheistä oppimista ja lopulta annoit jopa periksi pahalle lepsuudelle, jossa et enää jopa välittänyt aika ikävistä seurauksista, mitä aiheutit toisille elämässäsi! :( Ja ehkä olet tässä 9 vuotta about ainakin miettinyt, että ehkä kaikista virheistä ei elämässä jopa ehdi oppia yhtään mitään, koska jotkut asiat voivat olla jopa kohtalokkaita ja lopullisia.. Ja olet oikeassa. Sen seurauksena tärkeintä on vain nöyrtyä ja etsiä armoa virheilleen, ei pöyhkeillä sillä opilla, jonka mukaan olisit lähes aina oppinut kaikesta... huh, aika uskonnollista voi sellainenkin olla :(

Tästä tulikin nyt oikein läksytyskirje sinulle menneisyydestä.. ja ehkä sinusta on kiva tietää, että voisit edelleen olla jollain huikealla reissulla ennemmin kuin sinnitellä harmauden keskellä.. ;D 

Thanks for your letter! ;) I get your humour, but still it seems like I haven´t changed from what I was back in 2007...... Yours, Charlotte